Onnea 6-vuotiaalle!
Välillä musta tuntuu, että en ole saanut elämässäni oikein mitään aikaiseksi. Toiset valmistuvat kovalla työllä erilaisista kouluista, pänttäävät pääsykokeisiin, perustavat perheen, muuttavat ulkomaille ja mitä näitä nyt onkaan...
Sitten on meitsi, joka lukion jälkeen on avannut ainoastaan Voguen ja muutaman muunkin muotilehden. Päntännyt olen ainoastaan syksyn ja kevään trendejä. Ja mitä perheen perustamiseen tulee niin onhan minulla ihana avopuoliso, suloinen blogilapsonen ja sitten olisi se huomenna kuusi vuotta täyttävä Cecil.
Huomenna alkaa Salossa markkinat ja jotenkin se markkinoiden aika on mulle nykyään todella tärkeää. Enkä nyt tarkoita sitä, että on siistiä hakea torilta kolmen päivän ajan lakuja, vaan sitä, että tasan kuusi vuotta sitten oli myös markkinoiden ensimmäinen päivä ja tuona päivänä aukesi myös oma liikkeeni - Cecil. Olen kauneudenalan yrittäjä jo kuuden vuoden kokemuksella. Vuosiin on mahtunut paljon hyviä, mutta myös niitä huonoja hetkiä. Aika on mennyt nopeasti, niin nopeasti, että ehkä juuri siksi usein huomaan sanovani, että enpä ole oikein mitään saanut aikaiseksi elämässäni.
Miksi vertaan itseäni siihen, miten yleensä asiat elämässä menevät eteenpäin? Tiesinhän jo lukiossa, ettei opiskelu ole lainkaan minua varten. Haluan päästä tekemään oikeasti jotain mistä nautin ja vaikkapa kemian lukeminen ei kuulunut tähän ryhmään. Yrittäjäksi ei kuitenkaan valmistuta mistään koulusta, ei ole valmistujaisjuhlia taikka luokkakavereita. Yrittäjäksi kasvetaan pienin askelin. En koe olevani valmis vieläkään, mutta paljon olen näinä vuosina oppinut ja varmasti sellaisia taitoja, joita en siellä koulunpenkillä olisi voinut edes oppia.
Aina kun Cecilillä on synttärit niin muistan arvostaa itseäni taas vähän enemmän. Eihän se oikeasti ole mikään itsestäänselvyys, että tässä taloustilanteessa saa sen oman liikkeen edes vuottakaan pysymään pystyssä. Tällaisena pienenä yrittäjänä olet meinaan Suomessa todella yksin. Tää on muuten sellainen aihe, josta tekisi mieli kirjoittaa vähän laajemminkin - kiinnostaisiko teitä lukea siitä?
Vietän tämän merkkipäivän yrittäjälle tyypillisesti töissä ja teen työpäiväni varmasti hymyssä suin. Olen onnellinen siitä, että saan tehdä tätä työtä ja isoin kiitos siitä kuuluu asiakkailleni. Ilman heitä ei olisi 6-vuotiasta juhlittavana. Valtava kiitos menee myös ystäville ja läheisille, jotka ovat minua kaikkina näinä vuosina tukeneet ja arvostaneet sitä panosta, minkä työlleni olen antanut.
Lokakuuni alkaa kiitollisena ja onnellisena - arvostan itseäni taas pikkuisen enemmän.
Onnea Cecil ja kiitos isosti kaikille! ♥
Sitten on meitsi, joka lukion jälkeen on avannut ainoastaan Voguen ja muutaman muunkin muotilehden. Päntännyt olen ainoastaan syksyn ja kevään trendejä. Ja mitä perheen perustamiseen tulee niin onhan minulla ihana avopuoliso, suloinen blogilapsonen ja sitten olisi se huomenna kuusi vuotta täyttävä Cecil.
Huomenna alkaa Salossa markkinat ja jotenkin se markkinoiden aika on mulle nykyään todella tärkeää. Enkä nyt tarkoita sitä, että on siistiä hakea torilta kolmen päivän ajan lakuja, vaan sitä, että tasan kuusi vuotta sitten oli myös markkinoiden ensimmäinen päivä ja tuona päivänä aukesi myös oma liikkeeni - Cecil. Olen kauneudenalan yrittäjä jo kuuden vuoden kokemuksella. Vuosiin on mahtunut paljon hyviä, mutta myös niitä huonoja hetkiä. Aika on mennyt nopeasti, niin nopeasti, että ehkä juuri siksi usein huomaan sanovani, että enpä ole oikein mitään saanut aikaiseksi elämässäni.
Miksi vertaan itseäni siihen, miten yleensä asiat elämässä menevät eteenpäin? Tiesinhän jo lukiossa, ettei opiskelu ole lainkaan minua varten. Haluan päästä tekemään oikeasti jotain mistä nautin ja vaikkapa kemian lukeminen ei kuulunut tähän ryhmään. Yrittäjäksi ei kuitenkaan valmistuta mistään koulusta, ei ole valmistujaisjuhlia taikka luokkakavereita. Yrittäjäksi kasvetaan pienin askelin. En koe olevani valmis vieläkään, mutta paljon olen näinä vuosina oppinut ja varmasti sellaisia taitoja, joita en siellä koulunpenkillä olisi voinut edes oppia.
Aina kun Cecilillä on synttärit niin muistan arvostaa itseäni taas vähän enemmän. Eihän se oikeasti ole mikään itsestäänselvyys, että tässä taloustilanteessa saa sen oman liikkeen edes vuottakaan pysymään pystyssä. Tällaisena pienenä yrittäjänä olet meinaan Suomessa todella yksin. Tää on muuten sellainen aihe, josta tekisi mieli kirjoittaa vähän laajemminkin - kiinnostaisiko teitä lukea siitä?
Vietän tämän merkkipäivän yrittäjälle tyypillisesti töissä ja teen työpäiväni varmasti hymyssä suin. Olen onnellinen siitä, että saan tehdä tätä työtä ja isoin kiitos siitä kuuluu asiakkailleni. Ilman heitä ei olisi 6-vuotiasta juhlittavana. Valtava kiitos menee myös ystäville ja läheisille, jotka ovat minua kaikkina näinä vuosina tukeneet ja arvostaneet sitä panosta, minkä työlleni olen antanut.
Lokakuuni alkaa kiitollisena ja onnellisena - arvostan itseäni taas pikkuisen enemmän.
Onnea Cecil ja kiitos isosti kaikille! ♥