Kun kesäkuun alussa maistoin ensimmäisen kerran alkoholitonta mojitoa olin myyty. Päätin myös sillä hetkellä etten ikinä halua maistaa mojiton alkoholillista versiota - se varmasti vain pilaisi juoman raikkaan maun.
Voisin juoda mojitoa IHANKOKOAJAN, joten senkin takia on kovin hyvä, että rakkauteni kohdistuu tähän alkoholittomaan versioon. :D

Kun ennen juhannusta järjestin liikkeessäni blogikirppiksen halusin yllättää myymään tulleet ihanat bloggaajat pienellä aamupalalla. Salossa oleva Herkku ja Lahja Murena lahjoitti meille maisteltavaksi paria ihanaa erikoislimsaa, kiitos kovasti! <3
Ihastuin tuohon seljankukkalimsaan niin kovasti, että hankin sitä pienen pullon mukaan maalle kun lähdimme viettämään juhannusta. 

Kun tajusin pihalla kasvavan minttua ja äidin tuoneen maalle limejä kattausta koristamaan oli suunnitelmani valmis - selkankukkainen mojito.
Laitan ohjeen teille nyt juuri sellaisenaan miten sen tein/keksin maaseutuoloissa. Pakkasen ollessa lähettyvillä suosittelen ensimmäiseksi lisäämään raaka-ainelistaan jäitä! 

Mun on jo pitkään, tai no niin kauan kun paikka on ollut olemassa, tehnyt mieli käydä Hernesaaren Rannassa. Helsingissä olen ollut kesän ajan vähintään viikoittain, mutta kesätön sää ei ole houkutellut meren äärelle. Maanantaina oli viimein are ja kesä osa päivää ja niinpä päätimme ystäväni kanssa käydä tsekkaamassa Hernesaaren Rannan.
Alueen sijainti houkutti meitä eniten, sillä oli ihana olla ulkona koko päivä. Tai no aamun istuin kampaajalla, mutta silloin olikin vielä viileämpi sää. Kampaajalla istuminen kyllä kannatti, sillä vihdoin ja viimein sain lähes vuoden haaveilemani mummotukan. Väri on siitä jännä, että se näyttää joka valossa ihan erilaiselta ja näissä auringonvalossa otetuissa kuvissa se vasta ihana onkin. Rakastan tätä hiusten kylmyyttä ja kiitos näistä hiuksista menee IdHAIRILLE.♥ Matka tämän hiusvärin saavuttamiseen on ollut pitkä ja kivinen ja siitä onkin tulossa myöhemmin oma postauksensa.
Treffasimme kampaajani jälkeen ystäväni kanssa Zarassa, johon mulle muuten voisi antaa porttikiellon, ja lähdimme siitä käppäilemään kohti Hernesaaren Rantaa. Olihan sinne jonkun verran matkaa, mutta ei kuitenkaan liikaa. Nespresson toukokuisista kemuista asti olen haaveillut Street Gastron leivistä ja niitä me sitten päädyimmekin perillä syömään. Maistui ihan superhyvälle ja leivän seuraksi hain latten Robertsilta. Siinä höpötellessämme ehdin myös hakea baarista alkoholittoman mojiton ja se oli yksi parhaista ikinä juomistani. Hernesaaren Rannan idea onkin enemmän kuin toimiva - kun yhdeltä alueelta saa paljon erilaisia juttuja niin jokaiselle löytyy varmasti jotain mieleistä.
Tärkein kysymys ensin: Mitäs tykkäätte mun uusista hiuksista? Ja sitten, oletteko käyneet Hernesaaren Rannassa? 
Ihanaa torstaita ja kuullaan taas pian! ♥

TB-tagia tulee käytettyä instassa jonkin verran, mutta en ainakaan muista, että olisin koskaan tehnyt blogiin mitään TB-postausta. Kun nyt vielä ollaan torstain puolella niin ajattelin julkaista teille throwback thursday -hengessä kuvia viime vuoden heinäkuun aikana tehdyistä postauksista. Vuoden 2014 heinäkuu oli säiltään yksi upeimmista ikinä ja nautin kesästä täysillä. Tuntui, että olin enemmän menossa kuin kotona, koska en raaskinut istua sisällä pitkän työpäivän jälkeen.
Kesän 2014 tulen aina muistajaan mojitoista. En oikein edes tiedä, että mistä muhun se valtava mojito villitys iski, mutta onnistuin tartuttamaan sen aika moneen muuhunkin ja aika monet alkoholittomat mojitot tuli kesän aikana väsättyä itsekin. Yksi versioistani oli seljankukkainen mojito ja postauken siitä pääsette lukemaan tästä.

Viime heinäkuussa tuli syötyä aamiaista kotipihalla lukuisat kerrat. Jos on aikaa mennä syömään ulos niin usein se myös tarkoittaa sitä, ettei aamu ole kiireinen ja se jos mikä sopii kesään.
Valkoinen oli heinäkuun ja oikeastaan koko viime kesän väri numero yksi. Kynteni olivat koko kesän valkoiset ja hankin niihin mätsäävän sormussetin, jonka käytinkin lähes loppuun kesän aikana. Heinäkuusta mieleen jäivät nämä asukuvat, joissa olin pukeutunut vaalean eri sävyihin. Myös kuvauspaikka oli täydellinen ja nyt sainkin kipinän, että täytyy käydä kuvailemassa siellä taas pian.

Kuvailin Muratin kanssa myös toisen valkoisen asun viime kesänä ja ne kuvat julkaisin myös heinäkuussa. Kuvat oli otettu jo toukokuussa Costumen tähtistailaaja kisaa varten ja kun selvisi etten päässyt enää finaaliin asti niin sitten julkaisin kuvista oman postauksen blogissani. Vaikka mielestäni tuntuu aika jäätävältä katsoa vuoden takaisia kuvia itsestään, koska kameran edessä olemisessa kehittyy ihan koko ajan niin silti näissä kuvissa on vaan sitä jotain, minkä olemassaoloa on mahdoton selittää.