Aamulehti sen teki, nimittäin avasi silmäni lautasen kokoisiksi ja sai laskemaan tunteja, että pääsisin töistä kotiin ja koneen äärelle. Tähän mennessä iltaa juttua on muokattu uudestaan, mutta onneksi otin alkuperäisestä otsikoinnista kuvan itselleni muistoksi. Niin paljon se otsikko meinaan ärsytti. 
"Näyttelijä Jonna Järnefelt juhli ilman rintaliivejä - ikävä ilmiö yleistynyt Linnassa"
Siinä se Aamulehden otsikko nyt olisi. Mitä ajatuksia tuollainen otsikointi teissä herättää?
Mä jäin hämmästelemään tuota sanavalintaa, ikävä ilmiö, koska eihän niin vaan voi sanoa, jos ihminen haluaa pukeutua niin, ettei rintsikat pilkota mekon alta. Mielestäni paljon ikävämpää on se, että vaate, jonka rintsikat vaan rumentaisivat, niin puettaisiin väkisin rintsikoiden kanssa. Ihan vaan siksi, että Aamulehden mielestä Linnassa on jotenkin epäkorrektia olla ilman rintaliivejä. 
Seuraavaksi hämmästelin sitä, että eikö eilisistä juhlista ollut mitään muuta uutiseksi nostettavan arvoista kuin se, että joku nyt on ollut juhlimassa ilman rintaliivejä!?
En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.
Aamulehti on päivän aikana muokannut otsikon uusiksi ja jotenkin tökerö on sekin, koska alku on edelleen täysin sama.
"Näyttelijä Jonna Järnfelt juhli ilman rintaliivejä - nyt muodissa ovat ihonmyötäiset asut"
Tämän hetken muoti on sellainen, että itse ainakin juhlin todella usein ilman niitä rintaliivejä. Kun tissit vaan teippaa niin monet vaatteet laskeutuvat paljon kauniimmin päälle. 
Olen löytänyt uuden vaatemateriaalin elämääni ja se on sametti. Se laskeutuu niin kauniisti päälle, eikä rypisty ja mikä parasta: sametti ei myöskään nyppäänny. Bongasin tuon ihanan samettimekon Monkista kun etsin jotain yksinkertaista ja tyylikästä mekkoa isänpäivää ja ystäväni kolmekymppisiä ajatellen. Käytinkin mekkoa molemmissa juhlissa ja hei, vieläpä ilman rintaliivejä.
Kivaa iltaa kaikille ja pukeutukaa juuri niin kuin teistä itsestä parhaalle tuntuu!❤︎
XX Reetta
Ps. Pahoittelen kuvien huonohkoa laatua, mutta mun kameralla ei oikein saa pimeässä hyviä kuvia. Tälleen överisti muokattuna kollaasina ne näytti kuitenkin ihan kivoille, niin en halunnut jättää kuvia kokonaan käyttämättä. Kunnon stoori taas! :D 

Tapasimme Milttonin pressipäivillä. Rakastuin häneen ensisilmäyksellä niin palavasti, että en voinut olla pukematta tuota pakkasten pelastajaa ylleni. Olisin toki voinut pukea hänet päälleni vaikka tänäänkin, koska mikä ihmeen arktinen ilma on saapunut kesän tilalle!? Kysyn vaan.

The takki kuuluu Monkin syksyn mallistoon ja jos sitä vaan on mahdollista lainata kuvauksiin niin tulen tekemään sen varmasti. Nämä kuvat kun on vaan napattu keskellä pressipäivien tohinaa. Vaikka tausta ei ole mikään upein, niin en vaan voinut jättää näitä kuvia julkaisematta. En meinaan aio suostua viettämään tulevaa talveani ilman tätä takkia.

Takki on superrentoa mallia, koska muistaakseni tuo kokeilemani oli kokoa XS ja silti minunkin päällä takki näytti rennolta eikä pieneltä.

Miten on, iskeekö tämä takki teihin? Tai pystyykö kukaan muu edes ajattelemaan toppatakin ihanuutta näin kesäkuussa?
Ihanaa uutta viikkoa kaikille!♥

Viime viikon lauantaina oli aivan ihana ilma ja päädyinkin viettämään sitä kotimme parvekkeelle piknikin merkeissä.
Kävin herättyäni hoitamassa asioita kaupungilla ja nappasin samalla loistavan piknikevään minulle ja Tomille kahvila Toisesta Keksistä. Valitsin lempparikahvilastani tällä kertaa vuohenjuustofoccaciat salaatilla, nam. <3

Haaveilin, että tänäkin viikonloppuna olisi voinut parkkeerata partsille jonkun hyvän kirjan kanssa, mutta ei, täällä on kylmä. Onneksi ei kuitenkaan pahemmin ole satanut, niin saatiin eilen pestyä parveke sekä takapihan terassi kalusteineen siitepölystä ja neulasista. Tuli kyllä niin hyvä fiilis, että nyt se on tehty, koska aiheesta on varmaan toukokuusta asti puhuttu.

Päätin jo keväällä, että tänä kesänä pidän kaikki heinäkuun lauantait vapaina ja teen viisi työpäivää arkena. Vaikka arkivapaita rakastankin, on ollut ihanaa kun on kaksi vapaapäivää putkeen. Normaalisti teen suunnilleen joka toisen lauantain töitä.

Parvekepiknikillä nojailin tyynyihin, nautin auringosta ja ruoasta, lehtiä lueskellen. Siivosin myös kännykkäni kuvakansiota, kuvia oli ehtinyt kertymään sinne viitisen tuhatta.

Ostin muuten Tukholmasta, Monkin alesta, ihanan neonlippiksen. Se päässä ei tarvinnut pelätä auringonpistosta. Lippiksiä on nyt näkynyt blogeissa ja lehdissä ja kaikkialla niin paljon, että olen jo kauan metsästänyt jotain kivaa itselleni. Vaikka tämä lippisvillitys on varmasti vain hetken huumaa, ei 60 kruunun sijoitus ollut kovin suuri tähän kesään.

Löysin muuten viimein tänä keväänä, kahden vuoden metsästyksen jälkeen, ihanat tyynyt terassin ruokaryhmään. H&M:än Home on ehdoton suosikkipaikkani sisustusjuttujen bongailuun. Niin kivaa kun nyt Turun jättihenkkikseen tuli oma osasto sillekin. Tuollaisista tyynyistä pyydetään aika kiitettäviä hintoja niin siksi en ole halunnut sellaisia ostaa ellei väri ole ollut satavarmasti täydellinen. Kun näin nämä tyynyt kolahti ja kovaa. Ja koska satuin bongaamaan ne hennesiltä oli hintaakin vain 7,9€/kpl.