The Blog Awards Finland 2016 gaala järjestettiin viime viikon perjantaina. Kutsun ilmestyessä shköpostiini olin yhtä aikaa innoissani ja kauhuissani. Mitä ihmettä laitan päälle, se oli ensimmäinen ajatus. On ollut enemmän sääntö kuin poikkeus, että kun on vähän isommat kemut tiedossa niin mun asu on epäonnistunut. En ole koskaan ollut erityisen tyytyväinen kokonaisuuteeni. Yksittäisiä osasia olen saattanut rakastaa, mutta silti kokonaisuus on tökkinyt.
Mulla oli siis tällä kertaa vain yksi toive: kumpa onnistuisin luomaan kokonaisuuden, josta oikeasti tykkäisin ja jossa viihtyisin.
Aloitin kokonaisuuden suunnittelun sillä, että varasin kampaajan ja sovin mekkojen sovituksen Katri Niskasen liikkeelle. Team Katri oli tietämättäni keksinyt minulle gaalan pukukoodiin sopivan mekon jo valmiiksi. Kun näin mekon ensimmäisen kerran niin rakastuin siihen heti, mutta emmin, että mahtaako se sopia minulle. Vaalea pitsiunelma ei ollut sellainen mekko, jonka olisin itse osannut ajatella pukevani päälleni. Mekkoon tehtiin pari pientä korjausta ja silti vielä päivää ennen juhlia emmin, että onkohan se sittenkään mun juttu. Mitä jos kompastun laahukseen tai joku muu astuu sen päälle ja kaadun. Kunnon, pessimisti ei pety, ajatuksia taas.
Kun perjantai aamuna suuntasin kampaajalle supertaitavan Johannan luokse kampaamo Saxceen olin edelleen vähän epävarma illan lookistani. Mutta kun hiukset olivat valmiit olin niin onnellinen lopputuloksesta, että tiesin mekon sopivan täydellisesti kampaukseni kanssa. Hain Katri Niskaselta mekon lainaan ja suuntasin vielä MACin pisteen kautta valitsemaan iltaan sopivaa huulipunaa.
Kun vihdoin laittautuminen oli siinä vaiheessa että sain vetää mekon ylleni niin rakastuin siihen täysin. Vaalean hopeat korkkarit sopivat mekon kanssa täydellisesti ja kerrankin lähdin kohti juhlia ilman viime hetken vaatteiden vaihtoa ja kriiseilyä. 
En ehtinyt saada perjantaina lookistani muita kuvia kuin niitä kuuluisia vessaselfieitä, mutta onneksi kampaus pysyi niin hyvin, että saatin kuvattua perjantain asu viikonlopun aikana. Mutta hei, ne vessaselfiet onnistui niin hyvin, että ajattelin tehdä niistä vielä oman postauksen, jossa kerron tarkemmin että miten kampaukseni tehtiin. 
Mutta nyt lopetan tämän kirjoittamisen, koska tiedän että teitä kiinnostaa vaan ne kuvat siitä mekosta. Sen verran monta kyselyä olen meinaan jo saanut siihen liittyen, että koska kuvat mekosta ovat tulossa blogiin. 
Tähän väliin sanon vielä isoimmat kiitokset ikinä Katri Niskaselle uniikin ja upean mekon lainaamisesta.❤︎ Sekä superit kiitokset Saxcen Johannalle, jonka loihtima kampaus oli ihana aika monen muunkin kuin vaan minun mielestäni.❤︎
Mitään vastaavaa ei päälläni ole nähty koskaan ennen, joten kysymys kuuluukin, että mitäs tykkäätte?
Kivoja syyspäiviä kaikille!❤︎
XX Reetta