Tämä postaus tulee tälleen tyylikkäästi kuukauden myöhässä, mutta eipä anneta sen häiritä. Jotenkin musta vaan tuntuu, että juhannuksesta olisi aikaa vain hetki, koska mielessä on ajatus viime kesästä, jolloin kesä alkoi juhannuksen jälkeen. Toisaalta taas tuntuu, että aikaa on kulunut ihan älyttömästi - viikot ovat tuntuneet puuduttavilta, kun päivä päivältä on vaan odottanut enemmän, että se kesä alkaisi. Missä mättää? Miksi kesästä ei voi nauttia ilman helteitä? Musta ainakin on epäreilua, että sitä kesää, valoa ja lämpöä odotetaan yli puolet vuodesta ja kun se kesä viimein saapuu niin se ei sitten alakaan ollenkaan. Kusetusta koko kesä 2015, sanon minä!
Viileästä säästä huolimatta juhannus sujui mukavissa tunnelmissa maalla. Perinteeksi muodostunut juhannusaaton seisova pöytä oli yhtä ihana kuin aina ennenkin. Söin tuona viikonloppuna kesäruokia varmaan viikon edestä. Kahvipöydän kruunaa aina isoäitini leipoma mansikkakakku, eikä sen parempaa kakkua olekaan.♥
Juhannusaattona sää kuitenkin lämpeni huomattavasti iltaa kohden ja pyöräilimmekin merenrantaan ihastelemaan illan kauneutta. Onneksi tästä pyöräilystä ei ole yhtäkään kuvaa, sillä oma menoni oli sen verran huteraa erittäin oudon, vain käsijarruilla jarruttavan, pyörän kanssa. :D Viipotin menemään vanhalla hiekkatiellä teddy bear hupparini kanssa - mahtoi olla parilla vastaantulevalla autolla ihmettelistä tämän näyn kohdatessaan. Juhannuspäivänä söimme auringon paisteessa aamiaisen ulkona, niin luksusta. Mutta päivällä alkoi valitettavasti satamaan. Se sade ei tuntunut lakkaavan lainkaan ja siinä samassa sateessa me sitten ajelimmekin illalla takaisin kotiin.
Maalla mieli aina lepää ja aika tuntuu pysähtyvän. Kiire unohtuu ja voi vaan olla. Sellaisesta olotilasta pitäisi jokaisen päästä nauttimaan edes joskus. 
Näillä ajatuksilla ja kesäisillä kuvilla toivotan teille ihanaa viikkoa! ♥