Hektisen arjen keskellä on vähän liiankin helppoa unohtaa itsensä. Sitä vaan miettii, että miten ehtii suoriutumaan siitä kaikesta, mitä pitää tai täytyy tehdä. Itsensä unohtaminen on kuitenkin pahinta mitä itsellemme voimme tehdä ja siksi onkin välillä erittäin tervettä pysähtyä ja tehdä jotain ihan muuta. Varsinkin kun se loputon pitää ja täytyy lista on usein täynnä vähän vähemmänkin tärkeitä asioita. Itse ainakin syyllistyn tähän turhankin usein ja siksi tuntuikin ihan älyttömän hyvälle viettää viikonloppu ilman läppärillä istumista.
Sain tehtyä vaikka mitä kivaa kun jätin kerrankin läppärin avaamatta. Peräti kahtena päivänä viihdyin ihanien tyttöjen kanssa I Love Me -messuilla. Siitä ajatus tuohon otsikkoonkin lähti.Perjantaina sain nauttia messuista sellaisten blogikamujen kanssa, joita en ollut ehtinyt näkemään ihan liian pitkään aikaan. Riikka innostui näkemisestäni jopa niin kovin, että siihen väliin ei enää edes puhelinta tarvittu, vaikka messukeskuksessa ei ihan hiljaista ollutkaan. Messutiimiimme kuului Susanna, Maria, Jenna ja Riikka. Kiitos vielä kaikille ihanasta päivästä!❤︎
Tytöt olivat saapuneet messuille jo yhdeksän aikaan kuuntelemaan biohakkeroinnin tiedotustilaisuutta. Itse päätin nauttia vähän pidemmistä unista kummitädin luona ja se oli kyllä niin hyvä päätös. Suuntasin messuille vähän ennen yhtätoista ja pääsin meikattavaksi Silk Oil Of Moroccon osastolle. Heidän mineraalimeikkinsä tuntuivat ihanalta kasvoilla ja kokemuksesta teki spesiaalimman se, että meikki tehtiin juuri lanseeratuilla meikkiharjoilla. Olisin voinut istua vaikka koko perjantain siinä meikkituolissa, niin kivalle ne meikkiharjat tuntuivat. Sain myös yhden meikkiharjan mukaan testattavaksi ja se on täydellinen esim. kulmavärin häivyttämiseen. Kerrankin olen ehtinyt testaamaan jotain silleen aivan supernopsaan.

Eilen treffasin ystäväni Diinan heti aamusta. Laitoimme hänen ripset kuntoon ja sitten hyppäsimme junaan kohti I Love Me -messuja. Perinteiset bussimeikit vaihtuivat junameikiksi ja täytyy sanoa, että junassa on kyllä paljon helpompi meikata kuin bussissa. Messujen suhteen meillä oli vain yksi tavoite: halusimme kiertää sen isomman hallin ihan kokonaan. Reilu seitsemän kilsaa kertyi eiliselle kävelyä ja sillä määrällä se messualue tuli kierrettyä täydellisesti. Jalat niin huusi illalla hoosiannaa, mutta hymy oli herkässä vielä nukkumaan mennessä. Tuntui ihanalle, että takana oli viikonloppu, jolloin olin antanut aikaa itselleni.
Messuilla oli paljon mielenkiintoisia pisteitä. Tein hyvien tarjousten innoittamana vähän ostoksiakin, mutta palataan niihin myöhemmin. Maistelin kaikkea hyvää, joista suurimman must have reaktion aiheuttivat Health Lab vitamiinivedet ja Gefiluksen raikas mehu. Entä oletteko jo maistaneet Celsius juomia? Itselleni ne olivat tuttuja jo ennen messuja, mutta toki niitäkin tuli messuilla maistettua, koska virkistysjuoma tuli tarpeeseen kaiken kiertelyn keskellä.Juon päivittäin tosi paljon vettä, mutta tykkään kanssa kaikista vitaminoiduista juomista. Ne on niin paljon parempia vaihtoehtoja limsoille.
I Love Me -messujen mainoksissa käytettävä lause: ole tärkeä itsellesi, on sellainen lause, että sitä kannattaa jäädä tuumimaan ihan pidemmäksikin aikaa. Välillä on tervettä unohtaa muut ja edes hetken ajatella vain itseään. Kun rakastaa itseään on helpompi rakastaa muita. Pienillä jutuilla saa ihmeitä aikaan ja juuri ne pienet jutut on tosi tärkeä osa sitä omaa jaksamista.
Tällaisilla hyvillä fiiliksillä ja ajatuksilla on kiva startata uusi viikko.
Ihanaa uutta viikkoa kaikille ja muistakaa rakastaa itseänne!❤︎
XX Reetta 

Se olisi taas sunnuntai ja lokakuukin on jo puolessä välissä. Aika on oikeasti taas kerran kulkenut sellaista vauhtia, että en ole tällä viikolla pahemmin ehtinyt edes konetta avaamaan. Jotenkin kauhistuin kuin kurkkasin kalenterista tulevan viikon ohjelmaa ja konkreettisesti tajusin, että olemme lokakuussa jo näin hirveän pitkällä. Mutta paljon on ehtinyt tapahtumaan tässä kuussa ja paljon kaikkea kivaa on vielä edessäkin. Tää syksy on ollut jotenkin tosi hyvä mulle.
Tällä hetkellä päälimmäisenä mielessä on kulunut viikko, johon mahtui paljon hyviä hetkiä ihanien ihmisten kanssa. Viikko starttasi lupaavasti, koska autoni meni katsastuksesta viimein läpi ja nyt saan taas ajella vuoden verran huoletta. Nää mun autoseikkailut vois kyllä taas pian ansaita oman postauksensa, sen verran säätöä on tänäkin syksynä meidän yhteistaival ollut.
Kolme päivää tästä viikosta vierähti Helsingissä. Oli töitä, Katri Niskasen SS17 -malliston pressi, The Blog Awards Finland kemut ja Hullujen Päivien hulinaa. Kiire juhliin valmistautumiseen oli lopulta niin kova, että pistin mekon päälleni tänään uudelleen ja suuntasimme Tomin kanssa ottamaan kunnolliset asukuvat perjantain asustani. Eilen meinaan harmitti niin paljon, kun tajusin illan edenneen sellaisella hulinalla, että muistona oli vain läjä legendaarisia vessaselfieitä perjantailta. Toisaalta se kertoo ainoastaan siitä, että oli ihan älyttömän hauskaa! Tähän väliin sopiikin sanoa isot kiitokset Ninalle ja Iinalle, joiden kanssa suuntasin TBAF kemuihin etkojen kautta.❤︎
Enpä muista koska olisin nauranut niin paljon kuin tuona iltana. Ja voitteko kuvitella, mua nauratti vielä juhlien jälkeenkin, koska päätin skipata jatkot ja nukkua yli 10h yöunet. Ehkä paras päätös aikoihin.
Eilen suhasin greisiniä pitkin Stockan Hulluja Päiviä. Leikin personal shopperia kun kuljin luuri korvalla ja etsin isälleni tuotteita jotka hän oli kuvastosta bongannut. Lopulta meinasin myöhästyä bussista ja juoksin Stockalta Kamppiin neljän haamukassin kanssa. Muistin hakea matkalaukun säilityksestä ja viime hetkelle ehdin bussin ovesta sisään. Tämän kiireen loin kyllä ihan itse, koska en voinut lähteä Stockalta ilman laatikollista mansikkapusuja ja jono oli ihan liian pitkä. Mutta tää riskinotto kannatti, koska vähänkö on tänään maistunut hyvälle ne pusut.
Tällaista hulinaa kuuluu tänne. Mutta mitäs teille kuuluu? Entä onko ensi viikoksi suunnitteilla jotain kivaa?
Ihanaa uutta viikkoa kaikille!❤︎
XX Reetta 
Ps. Postauksen kuvassa näkyy pieni palanen tän päivän kuvausten asusta.

Nykyään pyrin pitämään viikonloput sellaisina, että olisi aikaa tehdä kaikkea sellaista jota arkisin ei tunnu ehtivän. Olen tullut myös siihen tulokseen, että en tee viikonloppuisin töitä, koska tarvitsen ne kaksi peräkkäistä vapaapäivää pitääkseni itseni virkeänä. Erityisesti odotan aina niitä viikonloppuja jolloin kalenterissa ei ole mitään merkintää, mikä tarkoittaa sitä, että herätyskelloa ei tarvitse laittaa soimaan ollenkaan. Tämä viikonloppu oli juuri sellainen ja odotin sitä ihan innoissani. Ajattelin siivoavani kaappeja ensi viikon kirppistä varten, käyväni testaamassa pilatesta ja kokkailla jotain hyvää Tomin kanssa.
No toisin kävi. Pitkin viikkoa ilmassa ollut uupuneempi olo sai selityksen perjantaina kun heräsin kurkku kipeänä ja nenä tukossa. Luoja että mua ärsytti. Vedin raksit pilateksen kohdalle ja lähdin töihin ja sieltä kampaajalle. Sen jälkeen tulin kotiin nukkumaan ja olo tuntui hetkellisesti paremmalle. Kävin vielä kääntymässä töissä ja kokkailin Tomille ruokaa illaksi. Menin ajoissa nukkumaan ja kun lauantaina heräsin oli olo niin kamala, etten uskonut selviäväni siitä edes maanantaiksi. Ajatus siitä että joutuisin siirtämään asiakkaita ei tuntunut kivalle. Lepäsin koko eilisen ja vedin vitamiineja, buranaa ja finrexiä. Flunssan lisäksi riesana oli päänsärky, joka ei jättänyt rauhaan koko päivänä, mutta pysytteli onneksi taka-alalla.
Harmitti niin paljon, etten edes viitsinyt avata blogia. Keskityin täyttämään päiväni aivottomilla ohjelmilla ja luin kirjaa, joka pitää palauttaa huomenna, mutta jota en vaan ole ehtinyt lukemaan loppuun. En ole lainannut kirjastosta mitään yli kymmeneen vuoteen, eikä tämä paluu kirjaston käyttäjäksi nyt ihan putkeen mennyt. 
Nukuin kellon ympäri ja heräsin hymyssä suin, olo oli oikeasti niin paljon eilistä parempi, että jes. Päätin leipoa omenapiirakankin sen kunniaksi. Ainekset siihen löytyi kotoa, mutta pakkasesta oli yllättäen kadonnut kaikki jäätelö ja sanonpa vaan, että kerrankin minä en ollut tähän asiaan syyllinen. Suuntasin kauppaan ja päätin vihdoin palauttaa kaikki autossa henganneet pullokassit. Kysyn vaan, että mitä järkeä on täyttää auto tyhjillä pulloilla!? Mä teen tän aina ja sitten vasta kun on pakko niin saan ne pullot palautettua. Tämän sunnuntain pakon aiheutti se, että vien auton huomenna korjattavaksi ja en olisi kehdannut viedä sitä niiden kaikkien pullojen kanssa. Niitä pullokasseja oli niin paljon, että ne ei enää mahtuneet takaluukkuun vaan olin myös joutunut kaatamaan toisen takapenkeistä. Että tällainen pullohamsteri löytyy täältä ruudun toiselta puolelta. 
Toivon niin, että tää flunssa oli nyt tässä, koska oon nyt ainakin hetkeksi katsonut kaikki tv-ohjelmatkin joita oli katsomatta ja sitten niistä kaikista aivottomimmista vielä ne ennakkojaksotkin. Ei siis ole mitään syytä sairastaa, koska nyt ei olisi mitään tekemistäkään. Niin ja ensi viikolla olisi ihan oikeasti aika paljon töitäkin ja on se nyt paljon kivempi olla töissä kuin kipeänä kotona.
Kivaa uutta viikkoa kaikille ja toivottavasti pysytte terveinä!❤︎
XX Reetta