Mikä siinä muuten on, että kun olisi vapaata ja vain aikaa tehdä kaikkea niin joko ei saa aikaiseksi mitään tai sitten kärsii jäätävästä päänsärystä!?
Kunnon hedari tai sanoisinko migreeni sotki loppiaisena kaikki postaussuunnitelmani. Hetken jo pelkäsin, että torstain työpäiväkin jää tekemättä, mutta onneksi sain kerättyä itseni työpaikalle raikkaassa -25 asteen pakkasessa. Lämpöpuhallin oli eilisen sana ja älyttömän tyhmät jutut asiakkaiden kanssa saivat minut pitkän työpäivän jälkeen viimein tuntemaan olevani elossa.
Tänään ohjelmassa on käynti kampaajalla, viime kerrasta onkin vierähtänyt jo reilu kaksi kuukautta, ja vähän töitäkin olisi tarkoitus tehdä. Mutta käynnistetäänpä nyt tämä perjantai vuoden 2016 ekalla asukuvapostauksella ja ihan mikään turha asu ei olekaan nyt esittelyssä.
Rakastan tämän asun jokaista palasta täysillä. Tuo suloisista suloisin turretakki on saanut aikaan paljon hyvää mieltä muissakin kuin minussa ja se on niin pehmoinen ja sileä, että voisin silittää sitä taukoamatta. Kiitos tästä rakkaustakista menee Bestsellerin ihanalle Susannelle!♥
Sitten hypätäänkin suoraan noihin housuihin, joiden hehkutuksen osalta en oikein edes tiedä, että mistä aloittaisin. Ensinnäkin, olen tekonahkalegginsien suurkuluttaja. Muistan hankkineeni ensimmäiset sellaiset lähes seitsemän vuotta sitten. Välillä niitä on käytetty enemmän, välillä vähemmän. Riippuen ihan siitä, että minkä laatuisia olen kaupoista sattunut löytämään. Syksyllä kävin tapaamassa ihanaa Katri Niskasta hänen liikkeessään ja sillä sekunnilla maailmani mullistui tekonahkaleggarien suhteen.

Milloin halpisleggarit ovat värjänneet koko ihoni siniseksi, milloin saumat ovat pettäneet yhdellä käyttökerralla, joskus pinta on halkeillut niin pahasti parin käyttökerran jälkeen, että olen kiikuttanut leggarit takaisin kauppaan... Yksi isoin ongelma on myös ollut se, että olen moniin leggareihin ihan liian pitkä - lahkeet jäävät todella lyhyiksi tai leggarit ovat niin matalaa mallia, että ne valuvat joka askeleella tai sitten matsku on joskut ollut niin jäykkää, että rennon olon sijaan fiilis on ollut ahdistunut.
No sitten sain vetää jalkaani Katri Niskasen suunnittelemat Skin Pantsit ja se oli tiedättekö sellaista käsittämätöntä rakkautta ensi sekunnista asti. Täydellinen istuvuus, jopa lahkeen pituus oli riittävä meikälle. Nyt olen käyttänyt housuja niin paljon, että voin kehua niiden käyttömukavuutta kaikin tavoin. Nämä Skin Pantsit eivät valu, eivätkä kiristä, ne eivät värjää ihoa, eikä pinta halkeile ja hilseile irti. Ne on vaan kaikin puolin täydelliset tekonahkaleggarit.
Koska triljoonien epäonnistuneiden leggariostosten jälkeen olen löytänyt ne täydelliset, niin halusin ehdottomasti vinkata näistä teillekin. Toki näiden hinnalla saisi parhaimmillaan neljät halpisketjun tekonahkaleggarit, mutta olen aika varma, että nämä kestävät käyttöä vähintään yhtä paljon kuin ne neljät yhteensä. Parasta on myös se, että näitä käyttäessä ei tarvitse hetkeäkään miettiä, että millaisessa Thaikkulan kammopajassa leggarit on valmistettu, koska nämä on valmistettu Virossa. Tämä on sellainen asia, josta nyt paljon puhutaan ja joka on alkanut itseänikin mietityttämään.
Mutta eipä hypätä tohon aiheeseen nyt tällä erää sen enempää, vaan kysymys kuuluu, että mitä mieltä olette tän vuoden ekasta asusta? 
Tää leggarimuija toivotteleekin teille kaikille nyt mitä mahtavinta perjantaita! ♥

 Kuvat: Diina-Maria
Sunnies, ALDO
Faux Fur Coat, Object*
Blouse, GANT*
Lips, MAC
Skin Pants, KATRINISKANEN (collaboration)
Shoes, ECCO*
*saatu blogin kautta
SEURAA BLOGIANI: BLOGLOVIN | FACEBOOK | INSTAGRAM