Kuuntele itseäsi

Reilun vuoden aikana olen ottanut aktiiviseen käyttöön lauseen: kuuntele itseäsi.

Toinen tärkeä lause, jota hoen itselleni ja läheisilleni on: anna itsellesi aikaa. 

Kirjoitin tätä aihetta sivuten postauksen marraskuun lopulla, mutta tuntuu, että me ihmiset kuuntelemme itseämme tänä päivänä yhä vähemmän ja vähemmän. Olen huomannut, miten uupuneita monet ihmiset ympärilläni ovat. Olen yrittänyt auttaa heitä niillä tiedoilla, joita viime vuoden aikana sain omasta taistelustani haalittua kasaan.

Toisia olen pystynyt auttamaan, mutta toisien edessä olen tuntenut oloni välillä liiankin voimattomaksi. Kaikkia asioita ei pysty ratkaisemaa sillä pitkällä keskustelulla, niin silloin on vaan todettava: anna itsellesi aikaa. Ja kun aika on tehnyt tehtävänsä niin kuuntele itseäsi enemmän.

Olen kuluneina viikkoina kuunnellut itseäni enemmän kuin aikoihin. Suuren surun osuessa omalle kohdalle on pakko vetäistä henkeä muutaman kerran syvempään ennen kuin voi jatkaa eteenpäin. Eilen vietetyt hautajaiset olivat toisaalta voimaannuttavat, mutta toisaalta taas herättivät paljon kysymyksiä ja imivät energiani nollaan. Niinpä päätin kuunnella itseäni ja valokuvauskurssille menon sijaan jäinkin täksi päiväksi kotiin.

Kun aamulla sain herätä ilman herätystä niin tuntui päätös entistä tärkeämmältä - lepo, sitä me kaikki tarvitsemme. Mutta valitettavasti moni on tänä päivänä sivuuttanut nukkumisen tärkeyden. Nimimerkillä kokemusta on. Yhä useammin huomaa ihmisten suusta tulevan sanat: olen niin väsynyt. Toki väsymykseen on ihan järkyttävästi erilaisia syitä, mutta todella monien kohdalla kyse on siitä, että ei vaan nukuta tarpeeksi. Olin itsekin ennen juuri se, joka kukkui koneella vaikkapa yhteen asti, vaikka tiesin, että herätys on aamuviideltä. Eihän tuollainen nyt välillä haittaa, mutta kun se on jatkuvaa niin se on tyhmää. Miten tyhmää, niin sen opin kantapään kautta.

On helpompaa ajatella, että jaksan tämän, tämän ja tämän, vaikka pitäisi välillä sanoa, että nyt tuntuu siltä etten suoriudu tästä kaikesta. Miksi on niin vaikea pysähtyä, kuunnella itseään ja tehdä päätös vasta sen jälkeen? Luultavasti siksi, että yhteiskunnassamme meiltä kaikilta vaaditaan vaan enemmän ja enemmän. On oltava vahva, jotta pärjää. On piilotettava se herkkyys, ettei jää jyrän alle. Mitä enemmän vain suoritamme niin sitä kovemmiksi me ihmisinä muutumme.

Haluan säilyttää herkkyyteni ja toimia sen mukaan, mihin voimavarani riittävät. Siksi ainut ratkaisu on kuunnella itseään ja tehdä päätökset sen mukaan. Vaikka se välillä tarkottaisi sitä, että sovitut jutut jäävät tekemättä niin silti se on varmasti ollut se paras mahdollinen päätös.
Rentouttavaa sunnuntaita kaikille ja sellaista itsensä enemmän huomioon ottavaa uutta alkavaa viikkoa! ♥
Meillä on vain tämä yksi elämä, joten eletään se niin, että edes itse kunnioitamme itseämme. Sillä se itsensä kuuntelu on elämänsä kunnioittamista parhaimmillaan.



SEURAA BLOGIANI: BLOGLOVIN | FACEBOOK | INSTAGRAM

Tykkää-merkinnät